Morjens kaikille lukeville! Tervetuloa lukemaan erittäin pitkää ”romaania” meikän viimeisimmästä vuodesta! Meikäkirjoittaja ja tuo kuvienkin hirvittävä ihmisolento on nimeltään Mikko tai joillekin lukeville mahdollisesti tutummin ”Hoitsu” / ”Potteri”. Olen tekstin kirjoitus- ja julkaisuhetkellä vielä 20-vuotias siviilipalvelusta suorittava nuori henkilö, jonka harrastuksiin ja kiinnostuksenkohteisiin kuuluu mm videopelaaminen, Euroviisut, TikTak ja Harry Potter –kirjasarja. Meikäläinen on myös pelaillut ja seuraillut jalkapalloa suurimman osan elämästäni. Olen kotoisin ”etelässä” sijaitsevasta pienestä ”kaupungista” nimeltään Paimio, jossa olen asunut suurimman osan tähän astisesta elämästäni. Siellä tuli vuosien varrella käytyä peruskoulu ja valmistuttua lukiostakin keväällä 21 positiivisin arvosanoin. Kaiken muun ohella kävin myös paikallisen seurakunnan isoskoulutuksen ja sitä kautta työskentelin myös vuosien varrella muutamalla rippileirillä tavaten mahtavia nuoria, niin kanssaohjaajia kuin leiriläisiä, oppien paljon uutta ja tärkeää. Koen, että meikän kiinnostus nuorisotyötä ja suuri kiinnostus löytää nuorisotyöhön keskittyvää siviilipalveluspaikkaa kohtaan heräsi näiden positiivisten kokemusten ja kohtaamisten seurauksena.
Kuvassa yksi järkevämmistä otoksista meikäläisestä tämän kesän puolelta. 
Kuvassa meikän lukioajoilta kuvaa teemaviikolta, jonka yhtenä päivänä teemana oli pukeutua ”Arjen sankariksi”. Sain neronleimauksen pukeutua MAOL-taulukkokirjaksi sen oltua todellinen arjen sankari monelle lukiolaiselle minä mukaan luettuna.
Mikä ihmeen siviilipalvelus?
Mutta mikä onkaan tämä muutamaan otteeseen tässä kirjoituksessa mainitsemani siviilipalvelus? Suomen lakiin sisältyvässä siviilipalveluslaissa (1446/2007) ensimmäisessä lakipykälässä todetaan, että ”Asevelvollinen, jonka vakaumukseen perustuvat syyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa (1438/2007) säädettyä palvelusta, vapautetaan sen suorittamisesta ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta – -”. Siviilipalvelus on käytännössä siis yksi korvaavista vaihtoehdoista asepalvelukselle aseettoman palveluksen sekä totaalikieltäytymisen kanssa. Totaalikieltäytyminen eroaa muista asepalveluksen korvaavista vaihtoehdoista sillä, että siinä henkilö on kieltäytynyt sekä asepalveluksesta että siviilipalveluksesta ja on siviilipalveluslain 74. lakipykälän mukaan ”- – tuomittava siviilipalveluksesta kieltäytymisestä vankeuteen ajaksi, joka vastaa puolta hänen jäljellä olevasta palvelusajastaan”. Aseeton palvelus eroaa asepalveluksesta asevelvollisuuslain (1438/2007) lakipykälän 68 mukaan, jossa kerrotaan kuinka palveluksessa olevaa henkilöä ei voida velvoittaa harjoittamaan tai huoltamaan välineistöä tai tarvikkeita, ”jotka on tarkoitettu välittömästi vihollisen tuhoamiseen tai vahingoittamiseen”. Aseettoman palveluksen palvelusaika on 255 päivää jollei asevelvollista ole määrätty koulutukseen, jonka kesto on 347 päivää.
Siviilipalvelus on nimensäkin mukaan palvelus, joka tapahtuu ”siviilissä”. Siviilipalvelusvelvollisen palvelusaika on 347 päivää, joka jakautuu koulutusjaksoon ja työpalvelujaksoon. Palvelus alkaa koulutusjaksolla, jonka kesto on 28 päivää ja se suoritetaan siviilipalveluskeskuksen toimesta. Koulutuseriä on vuoden aikana yhteensä 11 kappaletta ja velvollinen pystyy vaikuttamaan siihen missä koulutuserässä hän palveluksen koulutusjakson suorittaa. Koulutusjaksoa seuraa 319 päivän eli noin 10,5kk kestävä työpalvelujakso, jonka palvelusvelvollinen suorittaa hakemassaan ja siviilipalveluskeskuksen hyväksymässä palveluspaikassa. Siviilipalveluspaikkana voi toimia siviilipalveluskeskuksen mukaan ”valtion viranomainen tai liikelaitos, valtion itsenäinen julkisoikeudellinen laitos tai julkisoikeudellinen yhdistys”. Sen lisäksi palveluspaikkana voi toimia myös ”kunnan viranomainen, uskonnonvapaudenlaissa tarkoitettu uskonnollinen yhdyskunta tai sen seurakunta tai yleishyödyllistä toimintaa harjoittava yksityisoikeudellinen yhteisö, yhdistys tai säätiö”. Palveluspaikan on myös pystyttävä huolehtimaan palvelusvelvollisen ylläpidosta johtuvista kustannuksista, joita ovat mm. päivärahojen maksaminen, velvollisen majoituksen kustantaminen ja ruokailun järjestäminen tai ruokarahojen maksaminen. Työ- ja elinkeinoministeriön Siviilipalveluksen kehittämisryhmän mietinnössä ”Siviilipalvelus 2020” (9/2011) kerrotaan, että joka ikäluokasta n. 7% miesoletetuista henkilöistä suorittaa siviilipalveluksen. Tähän lukuun on laskettu palveluksen heti aloittavat sekä asepalveluksesta siviilipalvelukseen siirtyneet henkilöt. Valitettavasti Työ- ja elinkeinoministeriö ei ole julkaissut kirjoittamishetkellä tuoreempia tilastotietoja siviilipalvelusvelvollisten määrästä, joten on hyvin vaikeaa arvioida siviilipalveluksen suosion kehittymissuunnasta vaihtoehtoisena palveluksena asepalvelukselle.
Vaikkakin Suomessa on asepalvelukseen määrätyille henkilöille eri vakaumuksellisia korvaavia palvelusmuotoja, johon siviilipalveluskin kuuluu, on Suomi saanut paljon kansainvälistä sekä kansallista kritiikkiä aiheeseen liittyen. Muun muassa ihmisoikeuksien noudattamista ajava Amnesty International –ihmisoikeusjärjestö on kritisoinut Suomea asevelvollisuuden epäkohdista jo yli 35 vuotta. Näiden monien vuosien varrella Amnesty on muun muassa kampanjoinut aseistakieltäytyjien puolesta niin tukemalla totaalikieltäytyjiä kuin kampanjoimalla ei rangaistuksellisen siviilipalveluksen puolesta. Tämä tarkoittaa lähtökohtaisesti siviilipalveluksen palvelusajan lyhentämistä nykyisestä 347 päivästä ”ei-rangaistavaksi” verrattuna asepalveluksen lyhimpään palvelusaikaan (165 päivää). Myös YK:n ihmisoikeuskomitea sekä Euroopan ihmisoikeusvaltuutettu ovat vuosien varrella moittineet Suomea asevelvollisuuden epäkohdista. Kirjoitushetkellä viimeisimmän lausunnon YK:n ihmisoikeuskomitea on antanut Suomelle huhtikuussa 2021, jossa asevelvollisuuskysymys oli nostettu yhdeksi monista epäkohdista. Siinä komitea ilmaisi huolensa erivapauslain kumoamisesta vuonna 2019 ja siitä johtuneista tuomioista henkilöille, jotka lain kumottua syyllistyivät siviilipalvelusrikokseen. Tästä onkin tullut oikeudellinen ongelma, koska samasta rikoksesta kahteen kertaan tuomitseminen on kansainvälisten ihmisoikeusnormien vastaista. Helsingin hovioikeus onkin kumonnut näitä tuomioita ihmisoikeusnormien perusteella. Ongelma onkin siviilipalveluslain pykälässä 79, jonka perusteella viranomaisen pitää määrätä siviilipalveluksesta kieltäytyneet uudelleen palvelukseen, kunnes he täyttävät 30 vuotta. Nämä kaikki lait ja ohjeistukset yhdessä ovat muodostaneet oikeudellisen oravanpyörän, jota todennäköisesti selvitellään vielä vuosienkin päästä. Ihmisoikeuskomitea ilmaisi myös huolensa siviilipalveluksen kestoon liittyen suosittamalla Suomea varmistamaan siviilipalveluksen syrjimättömyyden sekä siviilipalvelukseen liittyvän päätöksen teon pysymään puolustusvoimien päätäntävallan ulkopuolella. Komitea moitti myös Suomea siitä, ettei asevelvollisuuden korvaavista vaihtoehdoista kerrota tarpeeksi kansalaisille.
Mitäs koulutusjaksolla oikein tapahtuu?
Joillakin saattaa herätä kysymys kaiken lakiasian ja yleisen puheen jälkeen, että mitäs tämä siviilipalvelus konkreettisesti pitää sisällään niin koulutus- kuin työpalvelujaksolla. Koulutusjaksolla palvelusvelvollisen on mahdollisuus valita viidestä eri suuntautumisryhmästä. Nämä ryhmät ovat Kansalaisvaikuttaminen (KAVA), Palo, Pelastus ja Väestönsuojelu (PP), Ympäristö ja Yhteiskunta (YKS), Väkivallan ennaltaehkäisy (VÄKE) ja Arjen Turvallisuus (ATU). Jokaisesta suuntautumisryhmästä löytyy siviilipalveluskeskuksen sivuilta pieni esittely, jos ryhmien sisällöt herättävät kiinnostuksen. Suoritin itse koulutusjakson Ympäristö ja Yhteiskunta –ryhmässä. Päädyin valintaani luettuani ryhmien sisällöistä ja päädyin valitsemaan YKS-ryhmän sen minussa herättämän mielenkiintoisuuden vuoksi.
Koulutusjakso toimi vielä koronasta johtuen hieman epänormaalilla tavalla aikaisempaan ”normaaliin” verrattuna. Meikän ryhmällä oli kolme etäviikkoa ja yksi lähiviikko Lapinjärvellä siviilipalveluskeskuksella. Palvelus alkoi etäviikolla ja toisena päivänä mielestäni ensimmäisellä ”kunnon” oppitunnilla, joka käsitteli siviilipalveluslakia, kerrottiin kuinka siviilipalveluksen ja asevelvollisuuden kokonaisuutena pystyy kiertämään kokonaan. Naureskelimmekin kyseisen tunnin koulutusasiantuntijan kanssa asiaa muistaakseni suurimman osan tuntia sen ajankohtaisuuden takia, koska olimmehan juuri aloittaneet palveluksen. Ensimmäisellä koulutusviikolla oli myös mielestäni mahdollisesti jopa koulutusjakson parhaan oppitunnin ensimmäinen osa, joka käsitteli vakivallatonta vastarintaa historian saatossa. Käsittelimme tunneilla mm. Mahatma Gandhin johtamaa Intian itsenäisyystaistelua, Martin Luther Kingin kansalaisoikeusliikettä, Nelson Mandelan johtamana Etelä-Afrikan vapautumista apartheidistä sekä Suomen kutsuntalakkoa 1900-luvun alussa ja Arndt Pekurisen taistelua siviilipalveluslain puolesta 1930-luvulla. Opin ehdottomasti näiltä tunneilta todella paljon uutta ja tärkeää tulevaisuutta ajatellen niin historian kuin käytännön asioiden kanssa. Koulutusjakson toisella viikolla koulutusryhmäni pääsi lähijaksolle Lapinjärvelle. Siellä suoritimme viikon aikana alkusammutuskurssin ja suurimman osan EA1-kurssista. Kävimme myös vierailulla Mustilan Arboretumissa, jossa pääsimme katsomaan eri koeviljeltyjä puulajeja ja kuulemaan arboretumin ja eri puulajikkeiden historiasta ja alkuperistä. Katsoimme myös viikon aikana etäteatteriesityksen, joka oli mielestäni hyvä kevennys muuten aika tiukkaan aikatauluun.
Kuitenkin tältä lähijaksolta mieleeni painui yksi tapahtuma mikä ei varsinaisesti liittynyt itse siviilipalvelukseen. Olin pakannut lähijaksoa varten mukaan ottamani tavarat hieman kiireessä, enkä ehtinyt tarkistamaan kaikkea mukaan ottamaani. Saavuttuani keskukselle ja purettuani hieman tavaroitani huomasin unohtaneeni puhelimeni laturin kotiin. Onneksi olin ottanut pari kirjaa mukaan varmuuden vuoksi sillä ajatuksella, että voisin käyttää aikaa niitä lukiessani. Kuitenkin ongelmana oli se, että minulla oli muutama tärkeä asia, joita piti hoitaa sen viikon aikana, joten aloin etsimään lähintä paikkaa, josta saisin hommattua itselleni tarvittavan laturinjohdon. Lähin tällainen paikka löytyi Loviisasta 20km päästä siviilipalveluskeskusta, joten päätin yhtenä päivänä koulutuksen ja ruokailun jälkeen lainata keskukselta pyörän ja lähteä polkemaan kohti Loviisaa. Ja nyt kaikille tähän asti selvinneille vinkiksi tällainen, että älkää missään nimessä lähtekö pyöräilemään Jopon kanssa 40km matkaa aika tiukalla aikataululla ei parhaimmassa pyöräilymaastossa! Vaikka olenkin pyöräillyt useasti ylikin tuon määrän ja kävellytkin saman päivän aikana muutamaan otteeseen saman verran niin tämä Jopolla pyöräilty matka on mielessäni hirvein urheilukokemus mitä olen kokenut. Onneksi selvisin kuitenkin ehjänä vaikkakin todella väsyneenä ja laturin löytäneenä takaisin keskukselle ihan aikataulussa. Kuitenkin ajattelen jo huumorilla kyseistä pyöräilyreissua ja positiivisesti ajatellen tuli tehtyä muistoja joille voi vanhempana nauraa omaa typeryyttään!
Koulutusjakson kolmannella ja neljännellä viikolla ryhmäni oli etäjaksolla. Näillä viikoilla painopiste oli enemmän ympäristönsuojelussa ja eläinten asemaa koskevassa keskustelussa. Puhuimme muun muassa öljyyntyneiden eläinten hoidosta, tuotantoeläimiin kohdistuvasta raa’asta kohtelusta niin suoraan kuin pakkolääkinnällisesti ja tutustuimme etäyhteydellä eläinten turvakotiin. Muita koulutuksellisia asioita viikon aikana oli mm. EA1-kurssin viimeistely ja Aseistakieltäytyjäliiton esittely. Näistä viikoista tulee myös jäämään ainakin itselle mieleen rentouttava oppitunti metsässä. Saimme tehtäväksi mennä ulos ja tehdä muutaman rentouttavan tehtävän ja palatessamme kertoa missä päin oli käynyt ja miksi valitsi juuri sen paikan rentoutumiseen. Koin tämän tunnin todella tarpeellisena rentoutuksena kaikesta stressistä mitä edellisten kuukausien aikana oli kertynyt ja samalla pystyin viettämään hetken aikaa meikän yhdessä lempipaikoista Paimiossa täysin leväten ja nauttien kauniista luonnosta.
Kuvassa suurinpiirtein pyöräilemäni reitti siviilipalveluskeskukselta Loviisan Tokmanniin puhelimen laturin perässä. Voin luvata sen, että aikaa kului selvästi enemmän kuin tunti suuntaansa tai ainakin siltä se tuntui siinä hetkessä :D. 
Kuvassa valitsemani paikka rentoutustehtävän kuvausosiota varten. Erittäin kaunis metsämaisema rauhallisessa ympäristössä ja mielestäni Paimiota parhaimmillaan!
Mitäs kaikkea työjakson aikana tapahtuikaan?
Koitti elo-syyskuun vaihde ja meikällä alkoi siviilipalveluksen työjakso täällä Valkeakosken nuorisotoimessa. En osannut todellakaan kuvitella sisään astuessani ensimmäisenä maanantaiaamulla, että mitä kaikkea tulisi seuraavan 10,5kk aikana tapahtumaan ja mitä pääsisin tekemään. Jo ensimmäisinä viikkoina nuorisotoimen toiminnat ja työkulttuuri tulivat meikälle tutuksi ja pääsin heti mukaan työpariksi nuorteniltoihin ja ryhmätoimintoihin. Ja siitä vasta alkoikin meikän työpalvelu. Seuraavien kuukausien aikana pääsin olemaan todella monessa mukana niin nuorisotoimen tapahtumien kuin eri toimintojenkin kanssa. Sain olla mukana pitämässä pariin otteeseen Valkeakosken kaupunginkirjasto Valossa kirjaston pelitilaa. Sain olla mukana pyörä- ja mopotalli Pärinässä auttelemassa nuoria kulkupeliensä kanssa. Pääsin mukaan myös Nuorisotoimen järjestämille laneille ohjaamaan ja myöskin syyslomalla brunsseilemaan Tyrmään. Sain olla mukana marraskuussa Ihana Valo –tapahtumassa juhlistamassa lasten oikeuksia ja samalla koko syksyn sain olla mukana tilailloissa ja ryhmätoiminnoissa niin keittiöapuna kuin ohjaajana tehden, nähden ja kuullen kaikkea mahtavaa nuorten kanssa. Pääsin myös ideoimaan ja toteuttamaan Nuortenkoskin instagramissa ollutta joulukalenteria luukkuineen kaikkineen.
Vuosi 2022 saapui mukanaan paljon kaikkea tuttua, mutta myöskin paljon uutta! Tammikuussa jatkuivat taas viime vuodelta tutut toiminnot yhtä riemuikkaina kuin ennenkin. Helmikuussa olin mukana ystävänpäiväteemaisessa kontaktidiscossa narikoimassa ja kahviloimassa ja pääsin nauttimaan ensimmäisistä discotunnelmista sitten korona-ajan alun. Saapuu maaliskuu ja meikän työvuoden toiset lanit. Siellä erittäin rennosti vanhempien nuorten kanssa menossa mukana pelailuita katsellen. Tulee huhtikuu ja pääsin auttamaan Nuorisovaltuuston järjestämässä Skullture-paneelissa. Tulen ikuisesti muistamaan pingviinipukuisena narikoimisen yhtenä hauskimmista työratkaisuista mihin olen täällä vuoden aikana suostunut! Kevät toi taas Pärinän ja kirjaston pelitilan tulleessaan ja pääsin nauttimaan taas syksyllä olleista toiminnoista niihin, jotka olivat talven aikana tauolla. Pääsin myöskin narikoimaan lisäksi MOVER–tapahtumaan ja olemaan mukana kevään toisissa ja meikän palveluksen aikana olevissa kolmansissa laneissa. Tuli vähitellen kesä ja Graffitikurssi sekä Nuorisotoimen järjestämät leirit, joissa sain olla mukana. Sain olla seuraamassa, kuinka Apian urheilukentän seinään joukko erittäin lahjakkaita nuoria taiteili erittäin komean urheilu- ja Apia-aiheisen graffitin. Kermana kakun päällä olivat nuorten kesäleirit, jotka muistuttivat todella minulle, miksi olin ollut mukana vuosia aikaisemmin isosena/isosohjaajana leiritoiminnassa. Sen aikaa mitä ehdin olla leireilemässä, oli aivan mahtavaa ja en voi olla kuin kiitollinen siitä mahdollisuudesta mikä minulle annettiin. Leireillä pääsin myös kokemaan älyttömyyden ja hauskuuden huipun asuvalinnoissani päädyttyäni aikaisemmasta tuttuun pingviinipukuun biljardimaila kädessä pitämäämme leirikastetta varten!
Kaikkien näiden hienojen mahdollisuuksien, tapahtumien ja toimintojen lisäksi sain tehdä vuoden aikana kaikkea ja mitä. En ollut muun muassa käyttänyt kunnon kameroita kunnolla kertaakaan tai sen kummemmin muutakaan mediavälineistöä. Opin kuluneen vuoden aikana mediavälineistön huoltamisesta ja niiden toiminnasta todella paljon pitäen nuorisotoimen lainattavat medialaitteet ajan tasalla ja toiminnassa. Sain olla mukana myös auttamassa parissa kuvaamisprojektissa, joissa opin erittäin paljon lisää eri laitteistoista ja kuvaustyyleistä. Tein myös vuoden aikana hieman luovempaa työtä suunnitellen ja toteuttaen erilaisia ohjeistuksia, joista toivottavasti tulee olemaan hyötyä jatkoa ajatellen, sekä tehden eri tarpeisiin julisteita tai muita markkinointiin tarkoitettuja töitä. Yksi asia mitä en olisi ikimaailmassa uskovani tekeväni tämän palvelusvuoteni aikana oli sohvien pesemistä. Olihan se hieman äänekästä ja vetistä puuhaa, mutta mielestäni onnistuin ihan hyvin sen kanssa ja sohvista tuli selvästi puhtaampia kuin mitä ne ennen pesua olivat olleet. Mutta sekin tuli koettua ja voin jatkoa ajatellen käyttää sitäkin kokemusta hyväkseni.
Kuvassa Ihana Valo 2021 tapahtuman valoitettua seinää Apian seikkailupuistossa lapsen oikeuksien päivänä marraskuussa 2021. 
Tämän kuvan otin naureskellassani tätä mahtavaa pingviini asua Skulture-paneelin narikassa ollessani. Silloin en osannut odottaa laittavani sen uudemman kerran päälle vieläkin naurettavammalla tavalla kesäleireillä :D.
Miten palvelus on vaikuttanut meikän muuhun elämään?
Siviilipalveluksen käyminen on vaikuttanut elämääni muillakin kuin palvelukseen suoraan liittyvillä tavoilla. Olen päässyt muuttamaan ensimmäistä kertaa täysin omilleni ja olemaan aika lailla täysin vastuussa omasta elämisestä niin ruokapuolen, aikataulutuksen sun muun puolesta. Olen pystynyt täysin vapaasti tutkailemaan itseäni ja havaitsemaan uusia puolia, joita minun ei ollut mahdollista havaita tai miettiä aikaisemmin niin ympäristön kuin muiden syiden takia. Koen myös tämän nopean muutoksen elämässä kasvattaneen minua suuresti ja vaikuttaneen positiivisesti tulevaisuuden kannalta sopeutumiseen uusille paikkakunnille ja alueille antaen mahdollisuuden tavata minulle täysin tuntemattomia ihmisiä omana itsenäni. Tulevaisuus ei ole ikinä varmaa, mutta olen saanut tänä aikana todella paljon varmuutta, uusia ideoita ja varasuunnitelmia sen varalle, jos ihan kaikki ei menekään täysin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Tulen olemaan aina tyytyväinen siihen ratkaisuun, jolloin seurasin itseäni ja valitsin siviilipalveluksen muiden palvelusvaihtoehtojen yli!
Syksyistä Koskilaista maisemaa 
Talvista maisemaa Riippusiltojen kävelyreitiltä
Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos!!!
Haluan ehdottomasti kiittää kaikkia niitä ihmisiä, joita olen täällä kuluneen vuoden aikana kohdannut. Suuret kiitokset kaikille mahtaville kanssatyöntekijöille, niin vakituiselle työntekijäporukalle, entisille työntekijöille, harjoittelijoille ja leiriohjaajille. Olen oppinut teiltä kaikilta niin paljon tänä aikana ja se on kehittänyt minua ihmisenä suuresti. Tulen olemaan lopun elämääni velassa kaikista niistä opeista mitä olen saanut, enkä koe voivani kiittää niistä ikinä tarpeeksi! Erityisesti haluan kiittää kaikkia mahtavia nuoria, ketä olen saanut tavata niin tilailloissa, ryhmätoiminnoissa, tapahtumissa, leireillä kuin kaikkialla muuallakin nuorisotoimen toiminnassa! Tiedän tämän seuraavan lauseen olevan todella kliseinen, mutta koen sen sopivan tähän vaiheeseen erittäin hyvin. Ilman teitä mahtavia nuoria nuorisotyötä ei olisi! Ja tuo vaikkakin erittäin käytetty lause pitää paikkaansa. Ei ole nuorisotyötä ilman nuoria ja te teitte meikän edellisestä vuodesta erittäin mahtavan toiminnallanne. Olette todella fiksua porukkaa, selvästi älykkäämpiä ja huomaavaisempia mitä olen ollut teidän iässänne, ja teitä odottaa hyvä tulevaisuus ihmisinä, jos jatkatte samalla tavalla. Kiitokset suunnattomasti muun muassa niistä kaikista bilispeleistä, mafioso-leikeistä ja niistä kaikista humoristisista ja myös vakavista keskusteluista kaakaokupposen äärellä! Opin teiltä todella paljon ja samalla myös sain hyvän muistutuksen siitä mitä nuoruus todellisuudessa on!
Nyt on kuitenkin tullut aika hyvästellä ainakin jollain tapaa. Tulevaisuus vie mennessään ja suuntaankin katseeni jo hiljalleen kohti pohjoista. Kiitokset suunnattomasti kaikille ketä olen saanut tavata viimeisen vuoden aikana ja haluan toivottaa kaikille tänne asti selvinneille onnea ja menestystä tulevaisuuteen!
Pingviinipukuinen Hoitsu Mikko Puuskupuhin Potteri kiittää ja kuittaa!
Blogin kirjoittanut:
Mikko Laine