Kirjailija ja pelisuunnittelija Emma Kantanen vieraili Valkeakosken kaupunginkirjasto Valossa 12.2.2020 kertomassa kuulijoille monipuolisesta tekemisestään ja kansainvälisestäkin urastaan.
Kantanen kertoo käyneensä Aalto-yliopiston, mutta painottaa, ettei koskaan erityisesti välittänyt opiskelusta. Hänen intohimonsa on aina ollut erilaiset pelit ja hahmosuunnittelu.
Kiinnostus mobiilipeleihin kuljetti Kantasen aina Kiinaan asti, suomalaisen menestyspelifirman Rovion leipiin.
Kantanen suunnitteli pelihahmoja Rovion hittipeliin Angry Birds – tosin lisähaastetta suunnitteluun toi ”vihaisten lintujen” yhdistäminen Star Warsiin. Tähtien sodan hahmot miekkoineen, kilpineen, maskeineen ja kypärineen yhdessä punaisten, pulleiden lintuhahmojen kanssa saattoi tuntua haastavalta, mutta kuvien perusteella lopputulos on uskottava ja vaikuttava. Kantanen on lahjakas työssään.
Kantasen mukaan pelialalla, hahmosuunnittelussa vallitsee vahva yhdessä tekemisen henki; suunnittelu on mitä suurimmassa määrin tiimityötä. Kantanen kuitenkin painottaa, että omimmillaan hän on silloin, kun saa itse tehdä kaiken alusta loppuun. Tällä tavalla saa pitää narut tiukasti omissa hyppysissään ja hahmoista tulee juuri sellaisia kuin Kantanen haluaa niistä tulevan.
Entä kuinka suomalainen, kiinan kieltä taitamaton Kantanen kommunikoi tuon valtavan maan kansalaisten ja työtovereiden kanssa? Mandariinikiinan merkit eivät olleet hänellä hallussa, mutta onneksi sentään oli olemassa universaali kieli ja merkistö: emojit. Niillä Kantanen tuli ymmärretyksi.
Muutakin kuin pelihahmoja
Nykyisin kotimaassa vaikuttava Kantanen on tehnyt ja tekee paljon muutakin kuin vain mobiilipelien hahmoja. Geokätköilyä harrastava Kantanen tekee grafiikkaa 8-bittisiin peleihin, kehittelee pöytäroolipelejä sekä pelikortteja ja vaakunoita. Lisäksi hän kuvittaa oppikirjoja, tekee muraaleja ja jopa runokirjoja – jotka tosin poikkeavat perinteisestä runosta aika tavalla. Kuvallisuus ja arvoitukset ovat vahvasti läsnä niissä.
Tuorein Kantasen luoma teos on romaani: Nimi, jolla kutsutaan öisin. Se kertoo Kantasen seikkailusta Kiinassa, yksin ja ulkopuolisena vieraassa kulttuurissa.
Kantasen kirjastovierailun aika kuluu nopeasti, mikä yllättää jopa itse taiteilijan – hän joutuu loppua kohden kiirehtimään ja hyppimään melko suoraviivaisesti asiasta toiseen. Tunti on selkeästi aivan liian lyhyt aika tälle multitalentille.
Kertomastaan välittyy kuitenkin se tärkein: palava rakkaus omaan tekemiseen, intohimon kohteeseen, josta hän on tehnyt itselleen rakkaan ammatin ja tulonlähteen.
Kantanen kertoo tärkeänä pointtina sen, ettei pelihahmojen suita eikä silmiä koskaan peitetä, sillä juuri nuo kehonosat ilmentävät hahmon tunnetilaa ja elävöittävät sitä muutenkin. Voikin sanoa, että suu ja silmät ovat pelihahmon sielu.
