Kaupunkimme nuorisopalvelujen ennaltaehkäisevä ja päihteetöntä elämäntapaa korostava työmuoto A.T.E. järjesti kahdeksannen kerran
Extreme –tapahtuman perjantaina 10. toukokuuta klo 11.30-16.
A.T.E. Extreme kaupunkiseikkailu elävöitti Valkeakosken keskustaa ja lähiympäristöä
Pääosin yläasteiden oppilaista koostuva sakki otti osaa kilpailuun toiminnallisilla rasteilla, jotka tarjosivat extremeä ilman päihteitä.
Oppilaita ja ryhmänohjaajia alkoi valua pääkallopaikka Pultille jo heti kello yhdentoista jälkeen, vaikka varsinainen tapahtuma alkoi klo 12. Keli oli pilvinen ja sateenuhkakin leijui ilmassa (mutta onneksi siltä vältyttiin).
Tapahtuman käynnistyminen
Tapahtuman aluksi osallistujat toivotettiin tervetulleiksi ja onniteltiin osallistumaan pääsystä, sillä haku kilpailuun oli ollut kova ja nyt valituksi olivat tulleet kymmenen luokkaa. Sitten osallistujille annettiin kartat, joista kävi ilmi rastien sijainnit. Oppilaat kiersivät rataa myötäpäivään.
Ensimmäinen rasti
Kuvaajana ja reportterina suuntasin kulkuni vastapäivään ja näin ollen ensimmäinen rastini oli Veikko Hakulisen patsaalla oleva Punaisen Ristin rasti. Tämä rasti sisälsi tiedonannon Punaisen ristin toiminnasta kaupungissa ja sitten nuorille opetettiin oikeaoppinen potilaan kylkiasentoon asettaminen.
Jännittävä vesirasti
Seuraavana vuorossa oli yksi tapahtuman extremein rasti, kun osallistujat kokivat yhdessä vesirastin. Rastin ideana oli täyttää reikiä täynnä oleva roska-astia vedellä piripintaan. Osa nuorista joutui vedenkantajiksi, mikä tarkoitti kengistä ja sukista luopumista ja hyiseen järviveteen astumista. Ajatus voitosta tai ainakin hyvistä sijoituksista sekä luokan kannustus (tai painostus) sai nuoriin kuitenkin latauksen virtaa ja antoi kaivattua rohkeutta, sisua! Ja niin ämpärit täyttyivät vedellä, joka kaadettiin pikaisesti roskikseen muiden tukkiessa reikiä käsillään. Muutaman minuutin kuluttua tehtävän aloituksesta alkoi joukosta kuulua ensimmäisiä tuskaisia parahduksia ”Mun jalat on ihan jäässä!”, Mun käsissä ei oo enää tuntoa!” Mutta niin vain, ehkä kuuluisalla suomalaisella sisulla, oppilaat taistelivat loppuun asti ja roskis saatiin täytettyä määräajassa. Sitten sai irrottaa otteen reijiltä ja päästää kannetun veden valumaan maahan. Yksi etappi taistelussa kilpailun voitosta oli suoritettu kunnialla ja tunnelmat luokkalaisten keskuudessa olivat iloiset: hei me tehtiin se, yhdessä!
Tietämyksen mittelöinti
Kirjaslammen uimalalla sijaitsi Liikenneturvan tietokilpailurasti, joka testasi nuorten liikennetietoutta.
Fyysisen voiman kamppailu
Lähellä Wareenan jäähallia oli lähekkäin kaksi rastia: Kännilasi -ja rekanvetorastit.
Kännilasirastilla vetäjänä toimi Yönusvan vastuupäivystäjä Nita, joka piti nuorille lyhyen päihdeinfon. Sitten oppilaat lähtivät huojuen radalle! Epätasainen metsikkö maastona, päässä hiotut, erikoisvalmisteiset ”kännilasit”, jotka vastaavat promillen, puolentoista humalatilaa. Ja sen näköistä oli sitten menokin: askel oli lyhyt ja arkaileva, tai jos innostui pitämään vauhtia niin sitten erityisen huojuva ja kompuroiva. Osalla nuorista, erityisesti tytöillä, lasit tuntuivat vaikuttavan mielialaankin aivan kuin aito humala, sillä sen verran naurunkikatusta näiltä pääsi. Parempihan se on nauraa kuin itkeä!
Rekanvetorastilla, yllätys yllätys, vedettiin rekkaa voimamieskisojen tapaan.
Tälläkin rastilla oli Yönusvan edustus kahden miehen voimin. Taustalla soi erilaisia rekka-aiheisia biisejä, tunnetuimpana ja uusimpana luultavasti Reggae-rekka, joka edusti suomirap-skeneä. Ja komeasti liikkui rekka köyden päässä vaaditut kymmenet metrit.
Yhteistyössä on voimaa
Seurakuntatalolla oli kolmen tehtävän yhteisrasti, joka vaati luokalta kurinalaista yhteistyötä ja malttia.
Huimapäistä menoa
Teatterin takana sijaitsevalla rastilla ryhmiä odotti jännittävän näköinen gyroskooppi. Tuo ”punainen paholainen” kieputti pään takuulla sekaisin; mutta ei siinä kaikki, sillä tuon kiepunnan jälkeen piti vielä pujotella lyhyt rata läpi!
Kuinka monta nuorta mahtuu yhteen autoon?
Koskikaran edessä kilpailijoita oli vastassa henkilöauto, johon koko luokan/ryhmän tuli sulloutua yhdessä. Ei uskoisi kuinka monta nuorta sinne saatiin mahdutetuksi! Hyvinkin yli kymmenen ja jopa yli 15 henkeä!
Rakenna robotti
Saavuttaessa takaisin Pultin tuntumaan Myllysaaren museossa haasteena oli rakentaa jonkinlainen robotti annetuilla ohjeilla.
Makuelämyksiä
Ja sitten, kirsikkana kakun päällä, loppuhuipennuksena, Pultin yläkerrassa sijaitsi rasti nimeltä Vaahtokarkki vai tulevaisuus? Siinä arvottiin kortilla, kuka sai maistaa makeaa, tuttua ja turvallista vaahtokarkkia ja kuka puolestaan joutui voittamaan pelkonsa ja ennakkoluulonsa syömällä joko madon tai heinäsirkan. Sanottakoon, että kummatkin olivat vahvasti kuolleita ja kuivattuja sekä grillimaustettuja. Silti haaste kasvoi monella ylivoimaiseksi ja tulevaisuuden proteiininlähde jäi nauttimatta.
A.T.E. Extereme suorituksena
Näin kaikki rastit tulivat suoritetuiksi ja läpikäydyiksi ja oli aika palata Pultin edustalle kuulemaan lopputuloksia. Kärkikolmikko saatiin selville ja ilmoitettiin juhlallisesti joukkueille. Voittajaksi selviytyi selvällä erolla Roukon yläasteen Jopo-luokka, joka juhlikin hienoa saavutustaan riemukkain ja vilpittömän aidoin tuuletuksin ja kiljahduksin. Kuten kuvista näkyy, voittajan on helppo hymyillä ja voitto on aina suloinen!
Tapahtuman tärkein oppi
Kuitenkin kaikkein tärkeintä tässä Todellisen Elämän Aktissa (A.T.E.) oli yhdessä tekeminen, toisten kannustaminen ja tukeminen, luokkahengen nostatus ja elämästä nauttiminen. Mitä kaikkea jännää ja kiehtovaa maailmasta voikaan löytää! Miten extremeä voikaan elämä olla, ihan selvinpäin. Sitä voi kokea kaiken avoimin aistein ja muistaa kirkkaasti vielä jälkeenpäinkin.
Teksti: Juuso Toikkanen
Kuvat: Seidi & Juuso
